Perjantaina bussissa istuin melko edessä kaupunki-bussia, kuulin silti erittäin selvästi keskellä bussia tapahtuneen välikohtauksen. Bussilla matkusti maahanmuuttaja taustainen äiti lastenrattaineen. Vähän myöhemmin bussiin astuu selvä Johanna tukiais-kopio, joka jo ennen bussiin astumista huutaa kovaäänisesti kuinka bussin oviaukkoon kertynyt lumi hankaloittaa pystyssä pysymistä hänen piikkikorkkareillaan. Lunta oli tullut vaikka kuinka paljon koko päivän ajan, tietysti lunta on sielläkin missä sen ei kuuluisi olla, varsinkin kun kaikki eivät kerkiä kiireeltään kopistelemaan jalkoja astuessaan bussiin. Mutta takaisin asiaa.
Bussiin astunut nainen jää seisomaan lastenrattaiden viereen ja ihastelee lasta tovin. Kosketteleekin vähän vaikkei äidiltä ole edes lupaa kysynyt. Nainen kysyy kuitenkin äidiltä puhuuko hän suomea, äiti vastaa ettei puhu. Nainen tunkee naamansa ihan liian lähelle lasta ja tämä rupeaa itkemään. Heti muuttui ääni kellossa. Ensin nainen vaatii että äiti hiljentää kakaransa, haukkuu epäkelvottomaksi nykyajan äidiksi, haukkuu asuinaluetta jossa he asuvat ja huutaa vielä perään haukkumasanoja poistuessaan bussista.
En ole siis ikinä, en ikinä kohdannut näin suurta houkutusta lyödä jotakuta. EN IKINÄ. Eniten minua harmitti se että kukaan ei puolustanut äitiä. (Bussikin oli melko täynnä..) Vielä enemmän se etten itse tehnyt mitään. Jos olisin ollut bussin keskiosassa tapahtuma aikana olisin varmasti sanonut jotain. Mutta ehkä keksin vain tekosyitä.. en oikein tykkää haastaa riitää, on se sitten vääryyden puolesta tai ei.
Onhan se myös että ei tuollaisten kanssa voi oikein keskustella järkevästi. Varsinkin jos naisella oli perjantai juomiset jo pitkällä.. Luulen että oli, ei tuommoista ihmistä voi oikeasti olla, vai voiko?
Harmittamaan minua kuitenkin jäi koko juttu, varsinkin kun poistuessani bussista vilkaisin äitiä jonka silmät olivat itkuiset. Olen varma että hän ymmärsi koko jutun, vaikka sanoikin ettei suomea puhu.
Toinen bussi-incidentti ei onneksi ole vakava vaan hauska. Haluan sen jakaa koska hekotin itsekseni sitä koko päivän. Tämä tapahtui torstaina.
Istuskelin kaupunkibussissa takaosan etuosassa josta näki ja kuuli melko hyvin kaiken.
Bussiin tuli keskiovista ensin nuorehko äiti lapsineen. (Lapsi ehkä 2-3v?) Seuraavalta pysäkiltä tuli mummo rollaattorin kanssa, mummo laittoi rollaattorin lastenvaunujen viereen ja istahti rollaatorinsa päälle matkan ajaksi. Mummo höpisi itsekseen bussiin tullessa ja sitten kiinnitti huomionsa lapseen ja hänen äitiinsä. Mummo puheli lapselle niitä näitä ja kyseli kaikenlaista. Lapsi vain tuijotti mummoa suu ammollaan sanomatta yhtään mitään. Hetken päästä lapsi kääntyi äitiään päin ja sanoi:
Lapsi: "Äiti"
Äiti: " Mitäs nyt?"
Lapsi: "Apua"
Kukaan ei tämän jälkeen sanonut oikein mitään mutta minä hirnuin penkissäni kuin pahainen porkkana. xD
Mutta joo seuraavaan asiaan. Uusi kamera on minuuun ja tässä vähän harjoittelukuvia sekä kisun kuvia :)
Ensi postauksessa koittelenkin sitten miten asukuvat onnistuu tällä Whoop!
Voih, kissasi on kyl hurjan suloisen nököinen :)
ReplyDeletesillä on vielä tuo kissanpentuilme-vaihe päällä ;D
DeleteTykkäät sikakivoista jutuista, aw :> Ihana kissa! ;_;
ReplyDeleteAijaa? :>
DeleteIhana on kissa x)