Elämäntilanne, mielipiteitä yms.

Se on nyt niin että päätin erota ammattikoulusta oltuani siellä puolisen vuotta. Ajattelin sitten lopulta ettei se kuitenkaan ole minun juttuni eikä mun kannata sitä pakkopullaa jatkaa siellä. Kouluaikana minulle tuli vähintään kerran kuukaudessa kriisi että pitäisikö se koulu kuitenkin lopettaa. Tähän asti olen vain niellyt ajatukset, ryhdistynyt pariksi päiväksi ja sitten lintsaillut. Nyt sitten mietin että jossain vaiheessa en kuitenkaan jaksa enään tätä niin parempi se on nyt lopettaa.

Onneksi on sen verran rahaa että saa vuokran maksettua pari kertaa, mutta kuitenkin pitäisi syksyyn asti selvitä.

Tiedän kuitenkin että selviä, sillä en ole yksin ongelmineni, vaan minulla on toisen puoliskon tuki ja turva.

Ja sitten asiasta toiseeen. Tumblr on tullut minulle vakiosivuksi jossa käyn joka päivä. Osin sen takia että sieltä saa tosi paljon inspiraatiota pukeutumiseen ja piirtelyyn. Mutta pääasiallisesti sen takia että saan sieltä ajattelemisen aihetta. Luen päivittäin kymmeniä mielipidekuvia ja -tekstejä.

Ennen kuin kukaan tulee kusemaan mielipitetteni päälle niin muistahan että mielipiteitä on monenlaisia.

Ensi kerralla tulee vähän kevyempi postaus.

Selaan tässä samalla Tumblria ja ensimmäisenä vastaan tulee kasoittain postauksia siitä, onko raiskaus oikein jos ihminen on humalassa ja vähissä /provosoivissa vaatteissa. Eräässä kiertävässä postauksessa on jonkun herran mielipide että jos käyttää legginssejä housuina ja push up liivejä niin ansaitsee tulla raiskatuksi.

Voiko tätä sanoa enään mielipiteeksi. Ei tätä minun mielestäni pitäisi enään kutsua mielipiteeksi. Ihan sama asia kun sanoa että "minun mielestäni ihmisten elämän pilaaminen on oikein koska hän laittoi tänään sen lyhyemmän hameen".. Vaikka lait eivät olekkaan aina mielestäni ihan täysin oikeassa, niin pääasiallisesti asiat on laittomia ihan syystä.

Esimerkiksi joissakin Amerikan osavaltioissa abortti on laitonta. Mikä on, anteeksi vaan, iha järjettömän tyhmää. Olen kuitenkin sitä mieltä että ennen pitäisi karsia ongelma juuriltaa.

Nips naps, ongelma veks. Sekä naisilta että miehiltä jotka ovat syyllistyneet kyseiseen rikollisuuteen. Vaikka miehillä ei ole sitä ongelmaa että he voisivat tulla raskaaksi, on se silti traumatisoivaa. Ei semmoisesta pääse yli helposti.

Jos ei oikeasti pysty hillitsemään itseään niin ei sitten vittu kannattaisi liikkua bileissä tai muutenkaan ihmisten ilmoilla. Jos oikeasti on niin päästään vammanen niin pysy saatana kotona. Älä vie itteesi mihinkään jos tiedät ettet pysty itteesi hillitä. Älä astu jalalla ulos pilaamaan muiden elämiä.

Naisilla ja miehillä on oikeus pukeutua miten haluavat. Vaikka he olisivat alasti ei se ole kutsu raiskattavaksi. Ja se että amerikan maissa (ja lie missä muualla) lieventävä asianhaara raiskaustapauksissa on se että uhrin pukeutuminen oli vähäistä?! Ei Ei Ei Ei, tämä on yksi niistä aiheista missä mun vihani on suurimillaan kun näen ihmisiä puolustamassa raiskauksia.

Siis miksi raiskaus on pahasta?
Raiskaaja käyttää seksuaalisesti hyväksi uhriaan. Uhrilta voi mennä halu loppuiäksi harrastaa seksiä ikävän kokemuksen takia. Uhri voi saada syviä henkisiä traumoja jotka vaikuttavat mielenterveyteen ja ihmissuhteisiin. Uhri voi tulla raskaaksi ja asuinmaasta riippuen hän joko saa tai ei saa aborttia. Jos maa on niin paska ettei aborttia myönnetä vaikka tiedetään että kyseessä on raiskauksen uhri, uhrilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin saada lapsi. Todennäköisyys on ettei äiti pysty rakastamaan lastaan koska lapsi muistuttaa äitiä alinomaan raiskauksesta. Ei kukaan halua jakaa raiskaajan perintötekijöitä. Toinen mahdollisuus on että äiti yrittää itse aborttia joka vaarantaa hänen oman henkensä.
Etelässä on myös maita joissa uskonnon takia raiskattu nainen on itse syypää raiskaukseen ja syrijtään kokonaan perheestä häpeän kohteena.

Piste, finito.

Voi olla että energiani raiskaajia vastaan pulppuaa lastenvihastani. Vihaan lapsia, en halua että niitä hankitaan liikaa. Varsinkaan en halua että kukaan joutuu vasten tahtoaan yksinhuoltajaksi. Pelkästään se ajatus että olisi oma lapsi on kuvottava. Näen siitä sillon tällöin painajaisia joista olen saanut selvän trauman. Se että lapsi tulee aina ennen sinua on tyhmää. Sinä et saa ikinä olla sinä vaan ensin lapsesi ja sitten sinä. Et voi nauttia elämästä kahdeksaantoista vuoteen.

Minua myös kuvottaa se että yhteiskunta tukee lasten hankintaa. Sitä enemmän saat rahaa mitä enemmän hankit lapsia höhöhöö. Kaikki saatanan alkoholistit ja huumehörhöt sitten hankkii niitä muksuja eikä sitten halua huolehtia niistä.

Sitten on pareja, hetero sekä homopareja jotka ei voi kaikki saada lapsia. Jotkut haluavat ja valmistautuvat vuosia vanhemmuuteen, suunnittelevat kaiken valmiiksi lapselle josta tulisi heidän silmäteränsä. Sitten tulee herra kirkko ja herra kirkko sanoo että homot on tyhmiä niille ei anneta elämän iloja. Sieltä tepastelee herra valtio, herra valtio kuuntelee herra kirkkoa, koska herra valtio on tyjäpäinen mulkku hän kieltää homoilta lapset. (en nyt puhu suomesta)

Maailmassa on muutenkin jo liikaa ihmisiä. Pitäähän niiden joidenka pikku elämät ei vaan onnistu ilman sitä paskasta kakaraa niin hankkia semmoinen. Mutta haluaisin vain että ihmiset tietäisivät,  mihin ovat ryhtymässä, opettaisivat kakaroilleen tapoja, sekä tietäisivät kuinka he voisivat synnytyksen vaihtoehdoksi adoptoida lapsia köyhistä maista. Väkiluku ei nouse ja joku saa paremman elämän.

Riippuu tietysti millaiseksi joku kuvailee paremman elämän..

Tässä on hyvä aasinsilta seuraavaan aiheeseeni.

Kuvat niinkuin tämäkin oon tumblrista.

Pienempänä hartain toiveeni oli jättää tämä tavanomainen elämänrytmi ja rythyä Buddhalaismunkiksi, muuttaa luostariin ja luopua kaikesta omistamastani. Haaveeni kompastuivat pitkälti siihen etteivät naiset voi mennä munkeiksi. Buddhalaismunkki ei saa ikinä olla yksi naisen kanssa, aina pitää olla toinen mies läsnä. Tämä selvästi hankaloittaa koko operaarion.

Ihmiset on kangistuneet kaavoihinsa. Miksi pitää mennä naimisiin ja hankkia lapsia? Koska jos valitsemme jonkin muun tien, olemme sosiaalipummeja. Yhteiskunta ei tue muuta kuin yhtä elämäntyyliä.

Ehkä en haluakkaan säästää koko elämäni rahojani isoon taloon lähiössä, kalliiseen autoon, lapsiin, 100 tuumaiseen töllöttimeen ja jokavuotiseen matkaan Teneriffalle. Ehkä haluankin ostaa pienen mökin metsän keskeltä mahdollisimman kaukana kenestäkään, ilman autoa, kasvatan ruokani itse, naimattomana kumppanini kanssa, maalata ja piirtaa tauluja joita myymällä satunnaisille ihmisille saan pientä rahaa jolla ostaa vähän ruokatarvikkeita, silloin tällöin matkustaa liftaamalla kumppanini kanssa minne haluamme, teltta mukana.

 Ehkä haluankin kuolla siinä vaiheessa kun en enään pysty ruokaani tuottamaan.