Bloglovin

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Nyt voit seurata mua myös bloglovinin kautta!

Noh ei sen enempää, mut laitan kuvan ettei ihan tyhjäksi jää.

Ehostuksen taikaa.

Kadotettu nuoruus

Viime aikoina on tuntunut että nuoruuteni olisi ohitse.. Tai siis mikä nuoruus? Ei mulla semmoista ole ollutkaan. Siirryin suoraan lapsuudesta aikuisuuteen. Koko sen ajan kun asuin kotona, eli 18 vuotta, minua kohdeltiin kuin lasta. En saanut juuri käydä missään ja heti uhattiin poliiseilla kun olin myöhästynyt junasta ja olisi sitten fiksuin vaihtoehto ollut vain jäädä yöksi.. Yötä ei saanut olla missään muualla kui niillä ystävillä jotka on tuntenut ala-asteelta asti ja joidenka vanhemmat olivat minun vanhempani tavanneet. Valehtelemalla joskus pääsin jonnekkin mutta niissäkin tapauksissa tapahtui välillä takapakkia kun valheet selvisivät. Voin sanoa ihan rehdillä naamalla etten ennen 18 ikävuotta juonut kuin 3 kertaa.

Kun muutin omilleni puolisen vuotta sitten, oli pakko siirtyä suoraan aikuisuuteen. Piti mennä kauppaan, piti tehdä ruokaa, piti siivota, piti tiskata, piti vahtia että rahat riittää, piti pyykätä.. Ulkona eikä kavereilla ei juuri voinut käydä kun ei tosiaan tunne ketään uudessa kaupungissa enkä osaa muutenkaan tehdä uusia ystäviä. Enkä varsinkaan semmoisia ystäviä joista tulisi vielä hyviä ystäviä. Koko lapsuuteni odotin sitä nuoruutta jota en ikinä saanut.

Nyt kun näen kaupoilla käydessäni nuoria ystäviensä kanssa, kadehdin heitä. Olkoon vain kuinka pissis porukka tahansa, heillä on sentään ystävänsä. Ystävät joille he voivat jakaa ajatuksia ja ystävät joidenka kanssa pitää hauskaa. En nyt tosiaan sano että se on hyvä asia että nuoret juo ja tekee pahojaan. Mutta miten opit olemaan aikuinen jos et saa tehdä virheita nuorena? Kun katselen heidän pörröhiuksiaan, skeittikenkiään, pillifarkkuja.. En ole missään vaiheessa tuntenut olevani nuori. En nytkään. Olen vain aikuinen jolle on valehdeltu koko lapsuus.

Onko nyt liian myöhäistä viettää nuoruutta? Jos aloitankin nuoruutenki ensi kesästä jona muutan taas uudelle paikkakunnalle?

 Onko kenties Porissa ihmisiä jotka haluaisivat viettää aikaa ihmisen kanssa joka on ymmällään elämänsä kohdasta?

Rutiininikin ovat kuin vanhuksella, nukkumaan mennään ennen kymmentä, sohvalla istutaan koko päivä jos ei kaupassa tarvitse käydä, paikkoja kolottaa joten ei kai muutakaan voi tehdä, selataan vähän tietokoneelta käytettyjä vaatteita joita ei kuitenkaan ole mahdollista käyttää kuin kotona kun ei käy missään, suihkussa käyn kerran viikossa... Pakko kuitenkin käydä suihkussa ennen kuin lempi ohjelmat alkavat jotka on jokatapauksessa nähty jo miljoona kertaa uusintoina.

PS. piirtopöytäni meni pirstaksi joten ne jotka odottavat minulta piirrustuksia niin voi mennä vähän pitempään... Ja ne mitä tulee, tulee sitten jossain vaiheessa lyijykynäpiirroksina

PPS. Huomenna menen havittelemaan töitä, onnea siis minulle!