"Tuo tyttö on tuommoinen gootti."

Hohhoijaa, taas kotona. Eihän tuo matka Porista tänne Orivedelle ole mikään mahoton, mutta kyllä se silti vie voimia. Yhdessä kohdassa matkaa joutui kauheasti pinnistelemään ettei olisi nukahtanut sinne junaan. Olin myös kauhean paranoidi koko matkan, viime kerralla nähkääs joku jäi tai jättäytyi sen junan alle jolla olin tulossa kotiin. Jokainen risu ja lumikimpale joka rysähti junan alla sai ajattelemaan: "ei kai taas".

Ei se matka pelkästään myrtsiä ollut. Vastapäätä minua junaan tuli istumaan pari noin viisikymppistä herraa. Selvästi hiukan juoneet. Yhdessä kohtaa kuulin kuinka he kuiskivat toisilleen. Toinen heistä osoitti minua ja sanoi: "Tuo tyttö tuossa on tuommoinen gootti" toinen mumisi jotain epämääräistä vastaukseksi. Tämä ensimmäinen herra taas ´kuiskasi´: "Tykkääköhän se Slayeristä?" Toinen herra vastasi: "No kysy siltä" Vastaus: "No enkä kysy". Siinä he sitten kinastelivat hetken ja lopulta rupesivat hihittämään holtittomasti. Siinä vaiheessa vaati todella paljon että pysyi pokka. :D

Tuossa olin viime viikolla myös työhaastattelussa. Se meni ihan hyvin vaikka jännitinkin kamalasti. :s Vaikka kyse onkin vain tiskaushommasta harjoittelijan palkalla (joka on todella hyvä, ei siinä mitään). Nyt sitten odottelen kun tällä viikolla pitäisi tulla vastaus että pääseekö sinne töihin.

No sitten.. Asukuvani ovat vähän niin ja näin koska en oikein löydä hyvää paikkaa kuvata enkä oikein tuota kameraakaan täysin osaa käyttää vielä. Haamukuvia tulloo mutta lupaan harjoitella. :P

Mitä lie tässä kuvassa tapahtui mutta aikas kummitus.

Juurikasvu tässä kuvassa on täten pois värjätty. Jess~

Löysin koneen uumenista. Kyseisen The Curen paidan tein kuviksen tunnilla.

 Parempi kuva. Paidassa tosin pieni suunnitteluvirhe sillä se on tosi piukka päällä, ja tuo Robertin pää on juuri rintojen kohdalla. Seuraamus on paisunut pää. :d

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sitten jotain täysin erillaista. Kuka nyt ei olisi joskus lapsuudessaan tai nykyhetkenä pelannut pokemon pelejä. Muistuuko ehkä Gameboy Color ja vanhat pokemon-kortit. Nykyäänhän tuo peruspeli on Nintendo DS:ällä.
Nostalgiaa tai ei, mutta tämä video jonka kohtasin saa hymyn huulille. :)

Some dark in the light

Www. tylsäasu.fuck, ensi kerralla jotain räväkämpää ;3

Sanotaan ettei musta huulipuna sovi oikein kellekkään. Sama se sopiiko tuo minullekkaan, minä tykkään silti. Kokeilin myös punasta välillä, mutta olisi varmaan pitänyt laittaa jotai pohjustusta huuliin että olisi ollut punaisempi.

Kuten kuvista varmaan näkeekin hiukset joidenka pitäisi olla mustat ovat pahasti juurikasvuisia ja värinsä menettäneitä, joten olis värjäys edessä. Tykkään mennä usein kampaajalle värjäämään koska silloin kaikki varmasti värjäytyvät. Nämä omavärjäykset ovat monta kertaa menneet perseelleen. Pahimmassa tapauksessa ei edes huomaa mitään eroa :s Itse värjääminen on kuitenkin paljon halvempaa että jos sitä tällä kertaa koittaisi oikein huolella saada värin kaikkialle ja pysymään.

----------------------------------------------------------------------------------------

Hmmm, toissapäivänä sain toisen työhaastattelumahdollisuuden. Katsoo nyt kuitenkin miten tämän ensimmäisen käy.. Mutta kiva tietää että on joitakin mahdollisuuksia saada työtä kesäksi. Rahaa kun nyt tarvitsisin varsinkin kesän jälkeiselle ajalle.

Kuten viime postauksessa kerroin penkkarit oli ja meni. Olisi ollut abiristely ja jatkot vielä tuon jälkeen mutta tässä asiassa oon aikalailla forever alone. Olisin toki voinut mennäkkin mutten saanut näitä parempia kavereita tulemaan. :/ Oishan sinne joukkoon varmasti päässyt jos olisi mennyt yksinkin, mutta ei oikein huvittanut.. Ei ole sillain kontaktia ollut noihin luokkatovereihin, enkä ole mikään sosiaalinen ihminen. En kauhean ujo mutta... jotkut ihmiset on vaan niin ärsyttäviä ettei jaksa. :I Lukiolaiset on muutenkin nii tylsiä että huhhuh. Ei mitenkään pahalla ketään vastaan... En vain itse ole tuntenut olevani lukiolainen missään vaiheessa.

 Ihmisiin tutustuminen on kamalaa, siinä on niin paljon pientä mitä pitäisi ottaa huomioon ettei vaan anna väärää käsitystä. Esimerkiksi jos et istu bussissa uuden tuttavan viereen oletan että hän olettaa etten halua tutustua. Mutta jos istun niin olen kauhea änkyttäjä enkä tiedä mistä puhua. Mistä ihmeestä puhua ihmisen kanssa josta ei tiedä hölkäsen pöläystä. :s

Netissä tutustuminen ei ole niin kamalaa... Mutta hankalaa sekin! Netissä on se hyvä että voi mennä online puhumaan silloin kun huvittaa ja on puhuttavaa. Eikä näin ollen tarvitse masentuneena pää tyhjänä kohdata ihmisiä. Vaikka noh.. enhän minä ole se ainut osapuoli jonka pitäisi jotain tehdä, pitää saada myös vastakaikua että tulee jostain jotain. Mutta se kamaluus, jos usein tuntuu paskalta niin jää helposti offlinettämään moniksi kuukausiksi. Sad? Maybe

PS. Lisäsin jo viime kerralla tuohon sivuun piirtämäni kuuttilapsosen. Enimmäkseen piristämään sivua. Aluksi sen piti kuvastaa itseäni, kyllähän se vähän muttei tarpeeksi, esim hiusten osalta. Pitänee tehdä uusi

Hankintoja ja muuta mukavaa

Penkkarit oli eilen, oli järjettömän kivaa, nyt on kuitenkin ihan outo olo. Kun tietää ettei sinne lukioon enään tarvitse mennä muuta kuin jokunen kerta tekemään kokeita. Noh parempi näin. Toisaalta vaikka onkin lukuloma niin silkka tekemättömyys ottaa koville. :s Pari viikkoa voi mennä hyvin tekemättä yhtään mitään mutta sitten pitää kyllä päästä johonkin tai tehdä jotain. Ensi viikolla on onneksi työhaastattelu, joten on hyvä mahdollisuus ettei kesääkin tarvitse vain möllöttää. Sitten onkin kotoa muutto syksyllä, en malta odottaa!

Nooh, tässä kuitenkin vähän 'matriaalia' jotka ovat facebookin goottikirppikseltä bongattu.

Pvc hotpantsit, ovat näyttävät mutta perseestä hitusen isot. Pitänee sitä vähän treenata ;)

Pitsipaita, tosi kivan näköinen päällä

Piiiiitkä verkkotakki, tosi näyttävä

Koristekorsetti, oli pakko saada jo ihan näiden sivukoristusten takia. Sopii kuin valettu :>

Sitten jotain mikä ei ole kirppikseltä...

Metal Gear Solid - HD collection, ostimme veljen kanssa puoliksi koska olemme molemmat pelisarjan kovia faneja. Kivana yllätyksenä löysin tästä paketista myös joitakin vanhoja metal gear pelejä. Kovin on retroa, mutta silti peli perusmekaniikka enemmän kuin hyvin tunnistettavissa.

Tuota peace walkeria olemme innostuneet pelaaman poikaystävän kanssa psp:llä. Peli on parhaimmillaan juuri silloin kun sitä pelaa jonkun muun kanssa läpi. Itse kyllä rupean huutamaan ja riehumaan ilkeästi kun koitan pelata mitä tahansa jonkun kanssa... Minkäs sille voi jos eläytyy.

----

Nyt kun on lomaakin näin niin on aikaa bloggailla, eli tulee juttua vähän useammin. Pari ideaa onkin jo varastossa. Siihen asti hyviä tulevia kevätpäiviä!